RUTTO
RUTTO
Pandemia iskee, oletko valmis?
Toukokuussa 2010 pandemia iskee Valtimonteatteriin, Helsingin Kallioon. Viranomaisten mukaan syytä paniikkiin ei ole, mutta tapahtumaan on syytä varautua ajoissa. Rutto – Pandemia iskee, oletko valmis? on Lauri Niskasen kirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka on saanut innoituksensa Albert Camus’n romaanista Rutto.
Pandemian uhka ja pelko ovat voimia, jotka saavat ihmiset sulkeutumaan ja rakentamaan muureja ympärilleen, mutta Mysteeriteatterin Rutto on vanhan maailmanjärjestyksen tuhoava ja uuden mahdollistava karnevaali. Esityksessä saavat demokraattisesti sanoa sanansa näyttelijät, yleisö, THL, Albert Camus ja bakteeri. Esitys loikkii kevyesti kuin gaselli eri tyylilajien ja tietoisuuden tasojen välillä.
”Mikäs meillä on tässä ollessa, ei meitä muu uhkaa kuin rutto.”
Ensi-ilta 8.5.2010 – Valtimonteatteri, Aleksis Kiven katu 22
Muut esitykset: 10.5., 12.5., 13.5., 15.5., 16.5., 19.5., 22.5.,
23.5., 27.5., 29.5., 30.5. (kaikki klo 19)
Esityksen kesto: 1,5h (ei väliaikaa)
Liput: 12 / 7 €
Lippujen varaus:
mysteeriteatteri@gmail.com tai 044 935 9498
Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri Niskanen
Apulaisohjaaja: Annika Niskanen
Lavalla: Riikka Salo, Joonas Kuokkanen, Janne Niinivaara,
Mark Lepre, Mikko Lehvilä, Inka Kunnala
Tuotanto: Inka Kunnala, Annika Niskanen
Musiikki ja äänet: Johannes Vartola
Puvustus ja lavastus: Johanna Råman
Valot: Antti Puhakka
”Jos sodat, verot ja vuokrat ei pysty pitämään ihmisiä kurissa, täytyy
tapahtua jotain. Rutto tai maanjäristys. Kun rutto sitten puhkeaa,
yhteiskunnalle jää vähemmän. Tulee lama.”
Haastattelupyynnöt ja tiedustelut:
Annika Niskanen
p. 040 7498434
annika.niskanen[at]helsinki.fi
Mysteeriteatteri on vuonna 2005 toimintansa aloittanut, Helsingin
seudulla toimiva teatteriryhmä.
Esityksen valmistamiseen on saatu tukea Helsingin kulttuurikeskukselta ja Työväen Näyttämöiden Liitolta.
Mysteeriteatterin kevään 2010 ensi-ilta, RUTTO – Pandemia iskee, oletko valmis?, käsittelee ajankohtaista teemaa, pandemiaa. Ohjaaja, käsikirjoittaja Lauri Niskanen, onko tämä siis näytelmä sikainfluenssasta?
- Näytelmä on Albert Camus’n muistaakseni vuonna 1947 ilmestyneen romaanin Rutto innoittama, missä rutto puhkeaa ranskalaisten asuttamassa Algerialaisessa kaupungissa, ja kaupunki joutuu eristetyksi. Me tuomme ruton tähän päivään ja tähän suomalaisten asuttamaan kaupunkiin, joten sikäli ei voi väittää, että ”kaikki yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat sattumaa” – vai miten se leffoissa aina ilmaistaan. 1940-luvun Pariisissa kirjoitettuna Camus’n Ruttoa ei voi olla lukematta allegoriana natsien miehittämästä Ranskasta, eikä varmaan vuoden 2010 Helsingissä esitettynä Ruttoa voi olla näkemättä näytelmänä sikainfluenssasta.
Oletko itse sairastanut sikainfluenssaa, tai oletko ottanut rokotteen? Pidätkö pandemiaa todellisena uhkana?
- Veikkaan sairastaneeni sikainfluenssan, mutta se ei ollut paha kun oli tamifluuta. Rokotetta en nyt sitten ottanut, mutta se oli hajamielisyyttä eikä mikään protesti. Noin ylipäätään luotan aika paljon länsimaiseen lääketieteeseen. Mitä tulee pandemiaan uhkana, erilaiset mikro-organismit ja taudit on kehittyny yhdessä ihmisen ja muiden eliöiden mukana, niitä on aina ollut, ja tällä hetkellä voi hyvällä syyllä sanoa, että pandemia on pienempi uhka ihmiskunnalle kuin ihmiskunta tautiorganismeille ja muulle ympäröivälle luonnolle. William H. McNeillin mukaan ihminen on nähtävissä tautina suhteessa muihin elämänmuotoihin – ihminen on muiden organismien näkökulmasta se, joka valtaa epidemian lailla alaa ja järkyttää luonnollista tasapainoa. Inhimilliseltä kannalta olisi kuitenkin epätervettä ryhtyä toivomaan puhdistavaa ruttoa ihmiskunnan keskuuteen, ja jokainen menetetty ihmishenki on tragedia.
Onko Rutto sitten näytelmä yksilöiden tragediasta vai yhteiskunnallinen kannanotto?
- Toivottavasti molempia eikä kumpaakaan. Tarkoitus on tehdä taideteos aiheesta, ja siinä pitäisi olla tilaa sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Ja vielä biologialle ja estetiikalle. Mua kiinnostaa se, kuinka pandemian uhka saa ihmiset sulkeutumaan ja eristymään, mutta varsinainen ruttohan olisi yhteinen ja yhdistävä. Siihen osallistuvat kaikki, ja se on ainakin ”musta surma” –kertomusten mukaan täysin demokraattinen: ruhtinaat kuolee siinä missä maaorjatkin. Antonin Artaud’n mukaan rutto on kostoa ajava vitsaus, pelastava kulkutauti, ja se vaatii että teatteri on samanlainen suuri välienselvittely, joka tuhoaa yhteiskunnan ja auttaa meitä löytämään jälleen elämän. Mä haluaisin nähdä ruton ja teatterin semmosena tasapäistävänä karnevaalina, joka keikauttaa kaiken ympäri ja jonka jälkeen maailmaa voi katsoa uusin silmin.




